Mielipidekirjoitus
Laatiiko oikeusaputoimiston asianajaja omia lakejaan?
Taustaa: asiakas kieltäytyy maksamasta, vaikka
allekirjoitti toimeksiannon ja valtakirjan
Kerron tässä tapauksesta, jossa asiakas antoi minulle toimeksiannon riitaisan pesän selvittämiseen puolison kuoltua. Hän nimenomaan halusi juristin, jotta riitaisat perijät eivät
aiheuttaisi valtavia ongelmia leskelle. Asiakas allekirjoitti ensimmäisessä tapaamisessa toimeksiantosopimuksen aikaveloitukseen perustuen, kuten myös valtakirjan tietojen saamiseksi. Niistä käy selvästi ilmi toimeksiannon ehdot
ja sen laajuus. Hän myös kertoi keränneensä rahaa itselleen puolison sairastaessa. Ennakkomaksun maksettuaan hän kuitenkin kieltäytyi maksamasta itse laskuja, vedoten siihen, että olimme puhuneet kaikkea muuta kuin hänen puolison kuolemaa
ja pesänjakoa. En kuitenkaan tuntenut kyseessä olevaa henkilöä entuudestaan, joten neuvottelut ja muu pesänjaon hoitaminen eivät ole selitettävissä asiakkaan väittämillä. Ensimmäisessä pitkässä tapaamisessa oli myös paikalla kaksi todistajaa havainnoimassa, että vain asiakkaan asiaa käytiin läpi.
Kun asiakas sitten kieltäytyi maksamasta, kerroin hänelle yhä uudestaan, että hän on allekirjoittanut toimeksiannon, ja pystyn todistamaan käyttämäni ajan. Asiakas ei hyväksynyt tätä, vaan meni oikeusaputoimistoon saamaan ilmaiseksi tai halvalla
asianajajan apua tilanteeseen. Asianajaja oli sitten yhdessä oikeusapuasiakkaansa kanssa päättänyt, että hyväksyvät vain noin 8% laskuttamastani ajasta, ilman että sen todisteeksi olisi muuta kuin asiakkaan oma väittämä. Asianajaja myös edustaisi päämiestään oikeudessa, mikäli veisin tämän saatavan käräjäoikeuteen. Kokemukseni suuremmasta osasta asianajajista, muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta, on ollut kovin kielteinen, joten näkisin, että häviäisin jutun jo ennen oikeusistuntoa. Eräs kyseisen käräjäoikeuden tuomari myös kertoi minulle, että koska en ole asianajaja tai luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja, dokumentaationi ei merkitse hänelle mitään. Hän myös kertoi, ettei hän jatkossa tule lukemaan lähettämiäni sähköposteja tai dokumentteja, vaikka olin kovasti huolissani epäillystä oikeusmurhasta kyseisessä oikeudessa.
Tämä menettely rikkoo perustuslakia, joka säätää elinkeinon
harjoittamisen vapaudesta
Elinkeinon harjoittamisen vapaus perustuu Suomen perustuslakiin ja 18 §:n taattuun perusoikeuteen, jonka mukaan jokaisella on oikeus hankkia toimeentulonsa valitsemallaan työllä, ammatilla tai elinkeinolla. Kun nyt asianajaja oikeusapuasiakkaansa
kanssa mielivaltaisesti vähentää laskutuskelpoisia työtuntejani, estää hän elinkeinon harjoittamiseni ja toimii vastoin perustuslakia. Lisäksi kun oikeusavustaja näyttää
ajattelevan, että juristin tulee tehdä ilmaista työtä, niin voisinko antaa heille hoidettavaksi pari henkilökohtaista oikeusasiaani ilmaiseksi? Yksinyrittäjänä minulla ei ole oikeutta saada oikeusapua.
Sopimukset ovat sitovia, eikä niitä voi yksipuolisesti muuttaa
Jos julkinen oikeusavustaja saa palkkaa arviolta noin 4.350 €/kk, voisiko työnantaja jälkeenpäin päättää yksipuolisesti, että antaakin tuosta määrästä vain 8%? Se olisi vajaat 400 euroa kuukaudessa. Tämänkaltaista menettelyä tämä oikeusavustaja
nyt on viemässä läpi. Jos sopimukset eivät ole sitovia, on tämä asianajaja luomassa omaa lainsäädäntöään. Näin ollen yrittäjillä ei ole mitään mahdollisuutta saada palkkaa tehdystä työstä, jos kaikki voivat mennä oikeusaputoimistoon muuttamaan
sitovan sopimuksensa.
Epäily: veronmaksajat prosessipetoksen maksajina?
Ikävää on joka tapauksessa, jos verorahojamme käytetään siihen, että puolustetaan tai ollaan avustamassa epäiltyä prosessipetoksen yritystä ja sopimusrikkomusta. Oikeusapulain
7 §:n 3) mukaan oikeusapua ei anneta, jos asian ajaminen olisi oikeuden väärinkäyttöä. Olen samankaltaisista epäilyistä ollut jo aikaisemmin yhteydessä kyseiseen oikeusaputoimistoon. Koska olen viime aikoina toiminut tutkijajuristina, tämän kaltaisen menettelyn julkaiseminen olisi aiheellista. Sen tulisi taata, että yrittäjillä on oikeus saada palkkio omasta työstään.
Oma osaaminen ja koulutus
Olen suorittanut oikeustieteen maisterintutkinnon kansainvälisessä ja eurooppaoikeudessa ja suuntautunut
kansainväliseen oikeuteen ja globaaliin hallintaan. Minulla on laaja kokemus suomalaisesta lainkäytöstä vuodesta 2006 lähtien, ja olen mm. toiminut usean asianajajan, juristin, esittelijän, tuomarin, syyttäjän, laamannin, käräjä- ja hovioikeuden, sekä Korkeimman oikeuden kanssa. Olen myös tehnyt yhteistyötä
Toimivatko asianajajat rehellisesti?
Tämä asianajaja siis väittää, että en toimi rehellisesti, vaikka siitä ei ole todistusaineistoa. Hän myös viittaa juristi- ja asianajajaliittojen sääntöihin, joiden jäsen en ole. Mielenkiintoista on kuitenkin, että juuri Asianajajaliitto on ollut implementoimassa direktiiviä 98/5/EC siten, että se antaa nimenomaan vain asianajajille kaikki oikeudet toimia oikeudessa, kun sen alkuperäinen tarkoitus koski lawyers eli juristeja. Kun juristeja on noin 20 000 Suomessa, ja asianajajia noin 2 000, direktiivin implementointi on kovin diskriminatiivinen. Hänen sähköpostissaan oli myös muita virheellisyyksiä.
Avustaako oikeusaputoimiston asianajaja prosessipetosta?
Asianajajat ovat myös totuusvelvollisia eivätkä saa antaa esimerkiksi tuomioistuimille lausumia, jotka tietävät olevan valheita. Totuusvelvollisuus ei myöskään saa jäädä
päämiehen totuusvelvollisuutta suppeammaksi. Nyt kun tämä asianajaja väittää, että yritän petosta, on hänellä erityinen syy tarkistaa päämiehensä väitteiden totuudenmukaisuus. Avustajan osallisuusvastuu prosessipetoksesta voi toteutua sekä rikoskumppanuutena että avunantona (katso Rikoslaki 5:3 Rikoskumppanuus ja RL 5:6 Avunanto). Avunanto määritellään seuraavasti: "Joka ennen rikosta tai sen aikana neuvoin, toimin tai muilla tavoin tahallaan auttaa toista tahallisen rikoksen tai sen rangaistavan yrityksen tekemisessä [...]. " Petos on rangaistava myös yrityksenä (RL 5:1 Yritys). Merkitystä on myös avustajan täytäntöönpanotoimilla, eli sillä, kuinka hän on vaikuttanut
teon etenemiseen yritykseksi. Kun tämä asianajaja edustaa päämiestään asiassa, jonka epäilen perustuvan petokseen, RL 5:1 Yritys toteutuu. Epäilen myös, että hänen täytäntöönpanotoimensa saavat aikaan todellisen vaaran rikoksen aikaansaamisesta.
Epäily prosessipetoksesta tai sen yrityksestä: omaisuuden
salaaminen ja väärien tietojen esittäminen (Rikoslaki, luku 36 Petoksesta ja muusta epärehellisyydestä)
Prosessipetos on oikeusprosessissa tapahtuva petos, jossa annetaan tahallaan vääriä tietoja tai esitetään harhaanjohtavaa näyttöä, jotta viranomaiset tekisivät päätöksen, joka ei perustu tosiseikkoihin. Prosessipetos tarkoittaa viranomaisen harhauttamista oikeusprosessissa taloudellisen hyödyn tai vahingon aiheuttamisen tarkoituksessa. Mikäli tämä petos onnistuu loppuun asti, asiakkaani saa siinä tuntuvan taloudellisen hyödyn oikeusaputoimiston asianajajan avustuksella ja
aiheuttaa minulle yrittäjänä tuntuvaa vahinkoa.
Omaisuuden salaaminen oikeusmenettelyssä on myös petos. Jos velallinen ilmoittaa oikeudelle tai pesänselvittäjälle, ettei hänellä ole omaisuutta, on se petos. Sen tehdäkseen hän on vaikkapa siirtänyt varoja toiselle tilille, tarkoituksena estää velkojia saamasta rahojaan. Epäilen, että tämä asiakas on voinut peitellä
omaisuuttaan. Hän kertoi selvin sanoin, kuinka on kerännyt rahaa puolison sairastaessa. Näin ollen näkisin, että hän on kovin maksukykyinen (vrt. myös velallisen epärehellisyys). Voin myös tarkastella velkojana asiakkaan pesänjakoa, jos se on toimitettu rehellisesti hänen omaa varallisuutta piilottelematta.
Toimeksiantosopimus ja Oikeustoimilaki: pacta sunt
servanda
Asiakas tuli alun perin hakemaan juristin apua riitaisan pesän selvittämiseen, ja siksi minun tuli työssäni noudattaa erityistä huolellisuutta taustojen selvittämisessä. Molemmilla puolisoilla oli myös lapsia edellisestä avioliitosta. Asiakas myös allekirjoitti sekä toimeksiantosopimuksen että valtakirjan, täyttäen oikeustoimilain 1:1 velvoitteen sopimuksen sitovuudesta. Yritykseni on veloittanut työstä toimeksiannon mukaisesti. Työ oli tarpeellista. Tuntimäärä on rehellinen. Laskussa ei ole virhettä ja se on eritelty. Lisäksi asiakas on jo suuren osan työstäni, josta ei ole maksanut.
Oikeustoimilain mukaan yksipuolinen sopimuksen ehtojen muuttaminen ei ole mahdollista. Näin ollen asiakkaani on sitoutunut maksamaan palkkion sopimuksen mukaisesti. Myös
kansainvälisen periaatteen mukaisesti, pacta sunt servanda, sopimus on sitova. Asiakas on saanut todella paljon oikeudellista
apua, jonka pystyn todistamaan henkilötodistein, dokumenteilla ja
puheluhistorialla. Nyt hän on meidän verorahoilla maksetun asianajajan pukeilla, joten asiakkaan toiminta ei näytä sovinnolliselta. Lisäksi hän saa ”tuplaedut”, koska ensin saa palveluni melkein ilmaiseksi, ja sitten vielä halvan tai
ilmaisen oikeusavun veronmaksajien kustannuksella.
Yhteenveto
Tapauksessa on kyse yksinkertaisesta periaatteesta: asiakas on allekirjoittanut toimeksiannon, työ on tehty ja dokumentoitu, ja sopimus sitoo osapuolia. Jos tällainen sopimus voidaan sivuuttaa pelkän kiistämisen perusteella, syntyy vakava kysymys oikeusvarmuudesta – erityisesti yksinyrittäjän näkökulmasta. Yrittäjillä ei ole mitään oikeuksia?